She's coming. She's Queen of pop. She will blow up whole Helsinki. She is Madonna!

Lippujen myynti alkoi eilen. Olin paikalla neljän ystäväni kanssa. Mutta oikeastaan tämä tarina alkaa jo ennen eilistä. Tämä matka alkaa muutamaa kuukautta ennen lippujen myynnin alkua.

Matka alkaa, kun minä olin ystävieni Joosepin ja Luukkaan (nimet muutettu yksityisyyden takia) kanssa Kampin R-kioskin edessä ja luimme päivän otsikoita Iltalehdestä ja Iltasanomista. Siinä sitten luki, että Madonna olisi tulossa Suomeen! Emme voineet uskoa sitä. Vaikka Jooseppi onkin aika kovan luokan Madonna- fani, emme silti uskaltaneet toivoa parasta, joten asia jäi siihen.

Kunnes eräänä kauniina päivänä luimme samaisista lehdistä, että Madonna tulee Suomeen. Siis tänne kylmään pohjolan perukoille pitämään konserttia! Jooseppi innostui aika kovasti uutisesta, ja alkoi varmistella ketkä lähtevät keikalle? Minä olin heti ensimmäisenä ilmoittamassa läsnäolostani. Mukaan tuli myös Luukas, joka on ymmärtääkseni Joosepin jälkeen kovin Madonna- fani. Ystävättäreni Ira ja Verna, eivät olleet tuolloin vielä aivan varmoja asiasta. Myös Joosepin koulun kautta tullut ystävä ilmoitti haluavansa mukaan.

Viikkoa ennen konsertin lippujen myynnin alkua, Jooseppi ilmoitti minulle aina niin hurmaavan ystävälliseen tapaansa, että minun ja ystävieni olisi aika alkaa opetella Madonnan sanoja. Muuten hän henkilökohtaisesti uittaisi meitä tervassa. Hmmm...? Apua? Vaikuttaa, että hän on tosissaan, kuten aina niin ihastuttavin sanakääntein.

Matkamme jatkui. Eilen matkamme toinen suuri tapahtuma, lippujen myynti käynnistyi Lasipalatsin edestä. Tai oikeastaan se käynnistyi jo aamulla kello 7.00 pääkaupungin kaupunkipahasen asemalta. Mutta koska matkalla Helsinkiin ei oikeastaan tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista, voin turvallisin mielin hypätä suoraan kello 7.30 ja Lasipalatsin eteen jonoon.

Jonossa. Meitä oli jonottamassa Jooseppi, Luukas, Ira ja minä. Verna ja Joosepin ystävä olivat ruotsin kuunteluissa. Tunnelma oli hyvä, laulettiin Madonnan Give it 2 me ja 4 minutes. Sopivat hyvin hetkeen. Ja sitten kello 9.00 alkoi Lippupalvelun numeron pommittaminen, siinä samalla kun jonotimme luukulle. Uskokaa minua, aluksi se ihastuttava adrealiini, energia, virtaa kehossa ja estää nukahtamasta tai tylsistymästä. Mutta lopulta, se tylsyys tulee koputtelemaan kynnykselle. Ja tietysti se ärtymys, kun yksi asiakas saa kuusi A-katsomon lippua, ja sitten ne koneet kaatuu! Lopulta 15 minuutin päästä selviää, että nyt ne koneet taas toimii, mutta niin... Enää ei ole jäljellä kuin yksi A-lippu ja iso kasa c-lippuja. Ja tämä kuuden A-lipun omistaja jää vielä sinne Lippupisteelle. Luukas oli jo valmis kolkkaamaan sen, mutta luopui suunnitelmista.

Ja kuten sanonta sanoo: "lopussa kiitos seisoo". Kolmen tunnin ja 33 minuutin jonotuksen jälkeen saimme neljä + kaksi C-kentän lippua. Niin eihän ne ole sama asia kuin A, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Oikeasti! Säälin niitä, jotka olivat turhaan odotelleet R-kioskeilla ja sitten juosseet lähimmälle Lippupisteelle vain pettyäkseen. Minua ainakin pännisi kovasti. Kyseessä on kuitenkin Madonna!

Mutta eihän toki meidän matka lopu tähä. Ehei! Se jatkuu ja päättyy vasta elokuun 6. Nyt ovat matkassa myös Verna ja Joosepin ystävä. Meitä on kuusi. Ja kuusi päättäväistä fania, leiriytyy elokuussa viikkoa ennen konserttia Jätkänsaareen! ^^

Lopuksi jonotuksen Top 5:

1. Ystävät jonotus on tylsää, jos ei ole mukana hauskoja ja hulluja ystäviä!
2. Puheluiden yhdistäminen toisille soittajille se on sitä nykypäivän asiakas-asiakas asiakaspalvelua
3. Haastattelut oli kivaa kun ne kyseli tyhmiä meiltä, mutta hassua kyllä ne aina päättivät aluksi haastatella minua ja Iraa, mutta päätyivät silti Ira- Jooseppi- haastatteluun...
4. Kahvitarjoilu en juo kahvia, mutta ne suklaat oli hyviä ;)
5. Lippujen saaminen sitä tunnetta ei voi kuvailla, se pitää vaan tunte itse!

Elämä on kuin nuppineula. Täytyy aina olla varovainen tai pistää itseään terävällä päällä.

- Auringonkukka-