No niin eilen se alkoi... Se vuoden pituinen kaaos, panikointi ja helvetti. Sitä kutsutaan kypsyyskokeeksi, loppurutistukseksi, loppukokeiksi ja ylppäreiksi. Silti ne ovat yhtä kaikki sama asia - painajainen!

Eilen minulla oli sitten elämäni ensimmäiset ylioppilaskokeet. Kirjoitin hissan, joka on aina ollut suurin vahvuuteni. Heh! Päivä alkoi hienosti... Heräsin siinä viisitoista yli kuusi, säpsähtäen hereille painajaisesta. Siinä olin yksin meidän jumppasalissa ja huhuilin, että onko siellä ketään. Oli pimeää ja kylmä. Sitten sinne tuli yhtäkkiä vahtimestari mopin ja luutun kanssa pesemään lattiaa niiden kirjoituspöytien ympäriltä. Kysyin, että missä kaikki on, kun kokeet alkaa ihan kohta...

"Kello on 9 illalla. Ne oli 9 aamulla."

Sitten heräsin kun säikähdin, että myöhästyn kokeista. No löntystin aamupalalle. Tein itselleni mannapuuroa. Kuten useat luokkakaverini tietävät mahani alkaa pitää aikamoista meteliä siinä 11-12 aikoihin, kun iskee nälkä. Eikä se todellakaan ole mitään hiljaista kurinaa vaan aivan kamalaa möykkää! En halunnut, että minut heitetään ulos kokeesta mahani takia. Olisi ollut noloa selittää sukulaisille... ^^" Tietysti sinne sai viedä eväitä, mutta puuro pitäisi mahani tyytyväisenä...

Olin menossa kouluun junalla. Asun oikeasti vain toisella puolella kaupunkia. Niin, tuohan ON hyvä syy kulkea junalla kouluun... Mutta siis kävelyyn menisi sellainen 20- puoli tuntia, eikä minulla ollut varaa myöhästyä. Luntakin on reilusti, joten pyöräily ei olisi paras vaihtoehto, sitä paitsi minun rakas pyöräni on jonkun moraalittoman pitkäkynnen käsissä... Juna lähti lähiasemaltani vähän yli kahdeksan, joten ennättäisin hyvin kävelemään pari kymmentä metriä kaupungin asemalta koululle. Äiti hääsi minut ulos odottamaan junaa, koska ei jaksanut kuulla panikointiani enää hetkeäkään... Miksiköhän? ;) Päätin soittaa Joosepille, jotta rauhoittuisin ja saisin panikoida jollekulle, joka sitten yrittäisi saada minut rauhoittumaan. Pääsi unohtumaan sitten eräs tärkeä asia, kun nousin junaan... Nimittäin mustapukuiset isot miehet.

Oikeasti tämä voi sattua vain minulle! Vain tuollaisena aamuna ja vain minulle! Siis aamuna kun olen aivan paniikissa ja puhun puhelimeen. Ja kaiken lisäksi olen köyhä kuin kirkonrotta. Onneksi on ne tarkat ja omahyväisesti hymyilevät miehet junissa, metroissa, busseissa ja ratikoissa. Ne jotka tulevat koputtamaan olkapäähäsi ja pyytävät nähdä lipun. Lipun, jonka olet unohtanut leimata paniikissa tai kiireessä. Lippu, joka paljastuu sitten vanhaksi tai jota kamalimmassa tapauksessa ei ole olemassakaan. Minun tapauksessa unohdin leimata sen eteisen lippunleimauksessa. Niin että olen nyt virallisesti velkaa YTV:lle 80 euroa!!!

Ihan kuin niillekin rahoille ei olisi ollut parempaakin tekemistä. Kuten yksi ihana musta mekko Zarasta. Tai ben&jerry's jäätelöpurkki ihanaa Cookie Doughia... Tai vaikkapa uusin Paolinin kirja (joka muuten ilmestyy ensi viikolla...!). Tai vaikkapa iso paketti H&M:n postimyynnistä.. Tai ylipääntänsä ihan mitä tahansa muuta kuin sakko YTV:lle!! Luukas piristi minua ennen kirjoituksia sillä, että hänellä oli jo 80 euron edestä parkkisakkoja. No mä voitin! YKSI, ISO JA MUHKEA PIKAVOITTO kolmen minuutin junamatkasta. 1-0 mun hyväksi...

Lopulta se hetki jota olin kauhistellut viime syksystä lähtien. Siitä lähtien kun olin ilmoittautunut koulusihteerin huoneessa YO-kirjoituksiin. Siitä asti kun oli aloittanut itsenäisyyspäivän jälkeen lukemaan historiaa. Sain koepaperin eteeni. En uskaltanut katsoa sitä ennen kuin annettiin lupa aloitta. Hymyilin vain hermostuneesti. Suu korvasta toiseen venyyneenä ja posket krampilla. Kun annettiin lähtölaukaisu otin paperin vapisevin käsin eteeni ja aloitin.

Kello oli siinä viisitoista yli yksitoista ja mulla oli kamala vessa hätä. En ollut kuunnellut mitä rehtori oli palpattanut alussa kokeen käytännöistä. Joten odottelin, että joku muu menisi eka vessaan, jotta tietäisin miten toimia. Onneksi ei tarvinnut odottaa kauaa. Yksi poika nousi seisomaan ja käveli edessä olevan valvoja luo, toisessa päässä salia. Valvoja vei sen ulos salista vessoille. Odotin hetken ja nousin itsekkin ylös. Heti kaikki ympärilläni olevat tylsistyneet tai mietteliäät kirjoittajat katsoivat minua. Lähdin kävelemään valvojan luo, joka ojensi toista kättään ottaen istumapaikka lappuni. Kävellessäni muiden ohi päähäni iski sellaisia ajatuksia kuin

Mihin mun pitää laittaa silmäni? Katsoa koko ajan jalkoihini? Vai katsoa valvojaa, jotta se tajuaa etten aio luntata vaan mennä vessaan?

Päädyin sitten katsomaan lattiaan, koska olin vieläkin paniikissa, ja tapanani on kaatua omiin jalkoihini siinä tilassa. (Toinen tila on sitten humala, muttei siitä sen enempää..) Pääsin vessaan, mutta kamalinta oli se ettei sitä saanut laittaa lukkoon! Ja vessassa ei saanut olla liian kauan muuten valvoja tulisi tarkistamaan lunttaanko tai joitain. Ira sanoi kirjoitusten jälkeen, että häntä (myös allekirjoittanutta) pelotti et se valvoja ryntää yhtäkkiä sisään. Totta puhuakseni kait se olisi tajunnut koputtaa aluksi, eikä vain rynnätä sisään... Mutta kukapa tuossa tilanteessa ajattelisi noin selkeästi.

No eka koe tietysti sisältää vähän draamaa. Tai siis draamaa, joka ainakin henk.kohtaisesti tuntuu kamalalta ja dramaattiselta. Ekaksi, minun toinen lyijytäyte kynä meni rikki heti aluksi. Siis ennen kuin sain koko mokomaa koepaperia eteeni. Seuraavaksi oli sitten tuo ihana vessa reissu. Siinä puolessa välissä koetta, mun ainosta kynästä loppuu lyijy. Onneksi oli mukana täysi putki irtolyijyä! No laitoin sitä kynän sisään ja se kynän mokoma hajosi... Grrr... Siis niiiin mun tapaista... No piti muutenkin käydä taas vessassa, joten pyysin uutta kynää valvojalta. Sain lyijy kynän... Hieno! Eihän mulla ollut edes terotinta. Saipahan sitten hissan maikka vähän liikuntaa kun kävi teroittamassa mun kynää, niin kuin...ööö... kuusi kertaa kolmen ja puolen tunnin aikana. Opettaja parka -.-" No kun olin saanut tehtyä kokeen aloin korjata kyniäni. Sainpa korjattua ne kun olin vähemmän paniikissa. Huomasin muuten, että mulla oli väärää lyijyä mukana. Kynät oli 0,5 kyniä ja mulla oli 0,7 lyijyä!! Outoa lyijyt oli 0,5 purkissa, en muistanut laittaneeni niitä sinne...? Kuitenkin, nämä mun pienet toilailut eivät olleet sen rinnalla mitään, että yksi tyttö pudotti kaikki sen eväät ja tavarat pöydältä lattialle, korvia huumaavalla mekkalalla... Raukka...

Näin lopuksi kerron vielä ettei ne kokeet mennyt  edes hyvin. Sain vastattua kuudesta pakollisesta kolmeen. Ja vastasin onneksi vielä jokeritehtäviin, joista saa 9 pistettä maksimissaan, kun tavallisista sai sen kuusi. Taitaapi mennä ensi syksynä uusintaan... Tai sitten saan haalittua tarpeeksi pisteitä eikä tarvii mennä! Kuka tietää. Aika näyttää ja se aika on ensi viikolla...

- Auringonkukkanen